lauantai 26. huhtikuuta 2014

59. luku: Kevätsiivous

 
Vaikutti siltä, kuin Bettyn valitus liiallisesta jännityksestä olisi näytelmäkilpailun jälkeen kuultu. Toki Ruthin menestys puhutti ihmisiä vielä kauan, mutta muuten elämä tuntui rauhoittuvan.

-Ei ole mitään niin ihanaa kuin arki, Betty ajatteli itsekseen eräänä iltapäivänä lepuuttaessaan vähän kirjoituskättään.

Hän oli istunut työhuoneessaan ahkerasti kirjoittaen lounaasta saakka, sillä Duncan oli kaupassa ja Ruth oli tarjoutunut hoitamaan Stuartia ja Archieta. Stuart ei enää tarvinnut paljon vahtimista, mutta Archie konttasi jo tavattoman vikkelästi, ja hänellä oli suorastaan hämmästyttävä lahja päästä käsiksi kaikkeen sellaiseen, missä oli vähänkin vaaraa. Rouva Wallace ei taloudenhoidon lomassa kerta kaikkiaan ehtinyt pysyä pojan perässä, joten Betty kirjoitti vain silloin, kun Ruth ehti huolehtia lapsista.

Nyt Betty oli saanut tilatun jatkokertomuksen hyvään vaiheeseen. Hän tiesi jo loppuratkaisun ja saattaisi aivan hyvin kirjoittaa ensimmäiset jaksot puhtaiksi ja lähettää matkaan.

He eivät tarvinneet rahaa aivan niin kipeästi kuin vuotta aiemmin, kiitos Duncanin kameran, mutta toisaalta Glasgow’n matka nielisi varoja. Puhuttuaan useita pitkiä, epätoivoisia puheluita äitinsä, sisartensa ja kälyjensä kanssa Betty oli päätynyt siihen, että tarvitsi juhlapuvun lisäksi myös uuden iltapäiväpuvun, sillä Constablet tarjoaisivat häävieraille lounaan ennen varsinaista hääjuhlaa. Tuntui synniltä teettää kaksi uutta pukua yhtä päivää varten, mutta toisaalta hän halusi, että John saisi olla ylpeä perheestään.

Talvi oli sinä vuonna lempeä ja kevät tuli kuin varkain. Stuart kaivoi pienellä lapiollaan sulamisvesille uria, joita pitkin hilpeät pikku purot juoksivat pihan halki, ja ensimmäiset vihreät ruohotupsut kurkistivat maasta. Betty, Jennie, Ruth ja rouva Wallace kantoivat talon kaikki matot ja vuodevaatteet ulos tuulettumaan ja kuurasivat Koivurannan katosta lattiaan.

Tuntui, kuin kevään myötä yhden jos toisenkin elämää olisi laitettu järjestykseen. Ruth sai Edinburghin Naisopistosta kirjeen, jossa hänet toivotettiin tervetulleeksi seuraavana syksynä vapaaoppilaana sekä nauttimaan opetusta että asumaan koululla, ja Duncan alkoi jo suunnitella sen kesän valokuvauspalveluja matkailijoille.

Myös Koivurannan naapureissa tunnuttiin heränneen elämään. Jos Mary Smith oli aiemmin onnistunut hoitamaan puutarhansa niin, ettei vahingossakaan osunut ulos yhtä aikaa rajanaapuriensa kanssa, hän puuhaili nyt pihalla aina, kun sää sen salli, ja perusti kaksi suurta kukkapenkkiä.

Victoria istui usein tontteja reunustavalla aidalla, heilutteli sääriään Koivurannan pihan puolella ja keskusteli ujosti jokaisen kanssa, joka pihalla sattui olemaan. Hän oli erityisesti Ruthin lemmikki.

-Olen iloinen, että Ruth jaksaa seurustella Vickyn kanssa, vaikka tämä on vasta pikkutyttö, Betty sanoi rouva Wallacelle. -Maryn mukaan Victoria on kovin yksinäinen.

-Lapsi paralla on tuskin muista ystäviä kuin veljensä, josta ei nyt muutamaan vuoteen ole paljon seuraksi, rouva Wallace vastasi. -Konstaapeli kahlitsi perheensä niin tehokkaasti kotiin, etteivät lapset ole juuri ystävystyneet edes luokkatoveriensa kanssa. Tosin olen kiitollinen, jos Victoria sillä pääsee — lapset voivat olla julmia niille, joiden perheet eivät täytä normeja.

Ilmeisesti Victorian koulutiellä olikin kompastuskiviä, joista hän ei edes äidilleen hiiskahtanut. Mutta onneksi oli Ruth, joka kuunteli ja ymmärsi puolesta sanasta.

Muutaman viikon ajan Ruth otti tavakseen saattaa Victorian kouluun ja taas hakea tämän. Hän vakuutti tekevänsä kävelylenkin vain liikuntaa saadakseen — ”sitä paitsi on hauska kävellä Vickyn kanssa nyt, kun voin” — mutta Betty aavisti, että todellisuudessa hän halusi suojella tyttöä ikäviltä seuralaisilta.

-Minä muistan vielä hyvin, millaista oli olla muiden hyljeksimä, Ruth sanoi vakavasti Bettylle, kun he ripustivat pyykkiä narulle ihanana keväisenä iltapäivänä. -Silloin sinä tulit. Se vuosi, jonka opetit meillä Claymuirissa, sai minut tajuamaan, että maailmassa on kauneutta ja hyviä ihmisiä. Ja sitten, kun äiti kuoli ja isä lähti, sinä tulit taas ja hait minut pois. Nyt minä haluan auttaa samalla tavalla Victoriaa.

Betty hymyili lempeästi tuolle ryhdikkäälle tytölle, jonka olemukseen oli tullut erikoista persoonallista viehätysvoimaa. Kauniiksi häntä ei olisi voinut sanoa hänen paras ystävättärensäkään, mutta jostakin syystä Ruth Weilson oli alkanut kääntää nuorten miesten katseita kaupungilla liikkuessaan.

Gordonin talossa kevätsiivous oli vielä Koivurantaa perusteellisempi. Alice antoi avata joka ainoan ikkunaluukun, pestä jokaisen ruudun, tuulettaa jokaisen maton ja tyynyn ja peiton. Hän itse hääräsi ensimmäisenä suuri esiliina yllään ja huivi hiustensa peittona.

-Minä haluan aloittaa kaikin tavoin alusta, hän sanoi Bettylle eräänä päivänä, kun he puhelivat raja-aitansa yli. -En unohda Andrew’ta koskaan — mutta hän ei varmastikaan halua olla kolmantena minun ja Fergusin liitossa. Hän haluaa saada rauhan, ja hän haluaa antaa minulle rauhan.

-Sinä olet viisas nainen, tiesithän sen? Betty kysyi.

Alice hymyili ja puisti päätään.

-Sinä olet, hän sanoi.

Onnellisessa, levollisessa elämässään Bettyllä oli sinä keväänä vain yksi huoli. Miriam kirjoitti hänelle Lontoosta pitkän kirjeen: lääkäri oli ollut sitä mieltä, että leikkausta kannattaisi kokeilla.

-Tyttö pelkää kuollakseen, Betty sanoi tukahtuneesti lukiessaan kirjettä eräänä kevätiltana. -Leikkaus on iso ja vaikea, ja nukutuksessa on omat vaaransa, hän tietää sen kyllä.

-Onhan sinutkin nukutettu, ja se meni aivan hyvin, Duncan huomautti.

-Minulta leikattiin vain umpilisäke! Koko selkääni ei koetettu laittaa uuteen uskoon. Betty huokasi. -Entäpä, jos leikkaus epäonnistuu!

-Miksi sinä et ajattele: entäpä, jos se onnistuu! Entäpä, jos ensi syksynä Miriam todella jo käy tanssiaisissa ja kävelee pitkin Edinburghin katuja kuten kuka tahansa nuori neiti, Duncan sanoi nuhdellen. -Olet hirveän epäuskoinen siihen nähden, että toimit sentään Naisopistossa uskonnonopettajana! Milloin ne aikovat leikata?

-Vasta alkukesästä, Betty sanoi. -Kuulemma Miriamin täytyy ensiksi yrittää päästä niin hyvään lihaskuntoon kuin mahdollista.

-Se tekee hänelle joka tapauksessa hyvää, Duncan sanoi. -Hän on nuori ja vahva, ja lääkäri on maailmankuulu. Kaikki menee hyvin.

-Minä pelkään, että se olisi jo liikaa, Betty mutisi. -Elämässämme on kaikki nyt niin järjestyksessä, että jonkin täytyy mennä vikaan.

-Minä lupaan jäädä kiinni veropetoksesta, jos se saa sinut rauhoittumaan, sinä taikauskoinen ylämaalaiseukko, Duncan sanoi totisena. -Minun mielestäni me olemme nimenomaan viime vuosien jälkeen ansainneet sen, että kaikki on nyt järjestyksessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti